Pennun synnyttyä emo ja/tai sidoksen kautta pennun isä antavat jälkeläiselleen tosinimen,(1.1) joka on tärkeintä, mitä pentu tulee koskaan omistamaan. Tässä vaiheessa pennulla ei ole vielä luontonimeä,(1.2) ja häntä kutsutaan joko pelkästään pennuksi, tai sitten emon tai isän luontonimen mukaan esimerkiksi Rautapajun pennuksi.
Jos pennun emo kuolee ennen tosinimen antamista eikä pennun isästä ole tietoa, vain Maaemo tietää pennun tosinimen, ja on siis ainut joka voi huolehtia pennusta. Käytännössä katsoen pentu siis jätetään luonnon armoille, eli kuolemaan.

Pennun ollessa puolivuotias kuka tahansa täysikasvuinen susi antaa tälle tämän luontominen jota pentu kantaa lopun ikäänsä. Samalla suoritetaan ensimmäisten arvoriimujen(2) polttaminen sekä harjan värjäys portaan mukaisesti.
Riimujen polttamisen suorittaa polttaja, jos kyseessä on toisen tai kolmannen portaan susi, ja muissa tapauksissa ylipolttaja. Riitti suoritetaan jossakin meren rannalla.
Polttajalla on eräänlainen noin 10-15cm pitkä rautainen piikki, jonka toiseen päähän on kiedottu nahkainen suojus. Tämä suojus estää polttajan suuta palamasta tuon pitäessä työkalua hampaissaan. Piikin rautapuoli kuumennetaan tulessa, ja sillä poltetaan pennun kasvoihin tarvittavat riimut.
Kun kuviot on poltettu, polttaja painaa pennun meriveteen useita kertoja, jotta suola imeytyy polttoarpiin. (Suolalla on puhdistava vaikutus.)
Kun pennun kasvot ovat kuivuneet vedestä, värjääjä suorittaa pennun portaan mukaisen harjan värjäyksen. (kts. harjat) Samaa väriä hierotaan myös polttoarpiin.

Rimujen lisääminen suden kehoon ei vaadi niin suuria menoja kuin sudeksi tulemisessa. Riittää, kun polttaja hyväksyy suden haluaman riimun ja näinollen suostuu tekemään sen. Myös tässä päätä painetaan meriveteen ja värjääjä värjää merkit.
Riimuja lisätään usein portaissa kohotessa.

Harjan väri haalistuu. Sen vuoksi sitä on värjättävä aika-ajoin. Värjäämisen suorittaa lauman värjääjä, jos kyseinen susi kuuluu toiseen tai kolmanteen portaaseen, muussa tapauksessa ylivärjääjä.
Värjäämätön harja tarkoittaa laumattomuutta, mikä ei ole millään tavalla hyväksyttävää.

Jokainen susi käy kerran elämässään Jäärannalla. Rannan erääseen kallioon on kaiverrettu tietty riimu, jonka uskotaan merkitsevän pääsyä lähemmäs Maaemoa kuoleman jälkeen. Suden tulee painaa tassunsa merkin kohdalle ja lausua tosinimensä. Tämä takaa sudelle merkittävämmän paikan Maaemossa, luonnon myöhemmässä kierrossa.
Matka Jäärannalle tarkoittaa hiljentymistä ja itsepohdiskelua. Se suoritetaan yleensä yksin, mutta joskus myös kahden tai kolmen suden ryhmissä. Reitti kulkee Hiljaisuudeksi nimetyn sinikellometsän lävitse, joka puolestaan sijaitsee Korpivuorien välissä olevassa solassa.

Sidosta voidaan verrata ihmisten avioliittoon. Sidos tarkoittaa sukukypsäksi tulleiden uros- ja naarassuden solmimaa elinikäistä liittoa, jonka rikkomista pidetään häpeällisenä. Ainut poikkeus on se, että toinen sidoksen osapuoli karkotetaan laumasta tai kohoaa johtajaksi.

Sidoksen voi muodostaa mihin tahansa portaaseen kuuluvan suden kanssa omaan arvoasemaan katsomatta. Harvinaisempaa kuitenkin on, että esimerkiksi eliitin jäsen muodostaisi sidoksen kolmannen portaan suden kanssa.

Sidoksen solmimiseen ei tarvita sen kummempia riittejä. Osapuolet kertovat toisilleen tosinimensä, minkä jälkeen polttaja polttaa molempien kehoihin sidosta merkitsevät riimut. Tässä tilanteessa sudet myös vaihtavat keskenään yhdet lävistyskorut, jotka kiinnitetään kehoon siten, että ne ovat kosketuksissa sidosta merkitsevän riimun kanssa. Tätä kautta jokainen susi näkee, mihin portaaseen toisen kumppani kuuluu.
Sidoksessa olevan susiparin pennut ovat paremmassa asemassa kuin sidoksen ulkopuolella syntyneet, joita kutsutaan äpäriksi.

Jos susipari päättää rikkoa sidoksensa, täydennetään näiden sidosta merkitsevää riimua siten, että merkitys muuttuu sidoksen rikkojaksi. Tätä riimua kantavia susia pidetään usein huonompina ja epäluotettavampina. Myös sidoksen kautta saatu koru otetaan pois. Uutta sidosta ei saa enää muodostaa, vaikka sidoksen rikkomiseen olisikin ollut hyvä syy.
Puolison kuollessa sidosta merkitsevä riimu ja lävistyskoru jätetään sellaisiksi, susi siis on edelleen sidoksessa. Jos taas eloon jäänyt osapuoli ei niinkään halua kunnioittaa edesmenneen puolisonsa muistoa (esimerkiksi yhteiselo on ollut kivikkoista), voi hän ottaa sidoskorun pois ja jättää sidosriimun värjäämättä, jolloin se himmenee pelkäksi polttomerkiksi.

Kuolema on susille luonnollinen asia. Siinä susi pääsee takaisin osaksi Maaemoa, eli käytännössä maatuu ja päätyy näin osaksi luonnon kiertokulkua. Kuollut susi ei siis häviä minnekään, vaan vaihtaa vain olomuotoaan. Elämän liekki tosin sammuu.

Kuolleelle sudelle ei yleensä tehdä mitään, tämä vain jätetään haaskaeläinten ruuaksi.

Jos suden lähiomainen tai hyvä ystävä kuolee, suoritetaan tuolle Viimeinen vaellus. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että kuolleen suden tiedetään elämänsä aikana tehneen varsinaisen Vaelluksen.
Viimeisessä vaelluksessa kuollut susi jätetään sijoilleen virumaan, kunnes tuosta ovat enää luut jäljellä. Tämän jälkeen lähiomainen ottaa tuon kallon kantaakseen, ja kuljettaa sen Jyrkkäkallioilla sijaitsevalle Maanraolle, tässä yhteydessä Kohdulle.
Kohtu on syvä hiidenkirnu, jonne kallot pudotetaan. Tämän ajatellaan vievän kuollutta sutta entistä lähemmäs Maaemoa ja ikään kuin sinetöivän tämän elämän aika suorittaman Vaelluksen.

Ennen karkottamista susi saa yleensä rikkomuksestaan varoitusriimun nahkaansa. Jos rike toistuu, poltetaan jälleen uusi varoitusriimu. Kolmanneasta kerrasta susi karkotetaan. Tästä voidaan myös tehdä poikkeuksia, ja susi saatetaan karkottaa suoraan.
- valehtelee tosinimensä (esimerkiksi sidosta solmittaessa)

Esimerkkejä rikkeistä:
- yrittää tehdä tulta, vaikkei ole tulentekijä tai polttaja tai näiden kokelas
- värjää muiden tai itsensä harjasta, vaikkei ole värjääjä tai tämän kokelas
- esittää kuuluvansa sellaiseen asemaan, johon ei oikeasti kuulu
- jää toistuvasti kiinni ylemmän portaan korujen käyttämisestä

- valehtelee suosiosta tai käyttää suosiota törkeästi hyväkseen
- häviää johtajalle haasteessa (johtaja karkotetaan, jos häviää haastajalle)

Laumasta karkotetun suden arvoriimut tehdään tunnistamattomiksi ja merkitsemättömiksi satunnaisilla polttojäljillä. Tämän harjaa ei enää värjätä. Korut otetaan pois ja mahdollinen sidos puretaan, jolloin toinen osapuoli ei saa sidoksenrikkojan riimua.

Saattaja saattaa laumasta erotetun suden Karkotukseen, joka on suuri suoalue Rikkomaiden eteläosissa. Vanhan säännön mukaan susi pääsee takaisin laumaan tuomalla Karkotuksesta virvatulen. Luonnollisestikaan näin ei ole vielä kertaakaan tapahtunut, joten karkotettu susi kuolee suolle.