Yltäkylläisyyden julistus

Yltäkylläisyys alkaa virallisesti sinä päivänä, kun viimeiset lumet ovat sulaneet Korpivuorten pohjoispuolelta. Kun pohjoisten alueiden Taivaanlukija huomaa tämän tapahtuneen, hän aloittaa pitkän, yhtäjaksoisen ja nousevan ulvonnan. Kun ulvonta saavuttaa muut sudet, yhtyvät nämä tähän julistukseen. Ulvonta kulkee näin koko Rikkomaiden halki. Jokainen susi ulvoo vain kerran.

Puutoksen julistus

Puutos alkaa vastavuoroisesti sinä päivänä, kun lunta sataa ensimmäisen kerran Utuvuorten eteläisiin osiin. Lumisadetta odottava eteläisten alueiden Taivaanlukija asettuu yleensä näihin aikoihin Raatorannalle tai sen tuntumaan. Kun ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuvat maahan, ulvoo Taivaanlukija pitkään ja laskevasti. Kuten Yltäkylläisyyden julistuksessa, myös Puutoksen julistuksessa muutkin sudet yhtyvät ulvontaan, kun se tavoittaa heidät.

Viimeistään Puutoksen julistuksen jälkeen jokainen susi alkaa miettimään talvea ja sitä, kuinka he siitä aikovat selviytyä.

(vietetään peleissä n. 10.-20.5)

Vehreyden pitoja vietetään alkukesästä. Kevytmielisten pitojen aikaan järjestetään useita kilpailuja ja leikkejä. Joistain kilpailuista voi voittaa erilaisia palkintoja, esimerkiksi metsästäjän kaataman saaliin tai lävistäjän tekemän korun. Palkintojen tekijät voivat tällä tavalla saada lisää näkyvyyttä itselleen. Juhlan aikana sudet voivat osallistua useisiin eri tempauksiin. Jokainen laumalainen on tervetullut juhlaan lukuunottamatta varoitusriimullisia susia.

Ydinraunioilla vietettävät pidot kestävät kymmenen päivää. Jos aloituspäivä näyttää sateiselta, siirretään juhlaa niin kauan kunnes säät ovat jälleen aurinkoiset. Juhlan ajan taivaanlukijat partioivat Ydinraunioiden lähialueita ja raportoivat heti ylitaivaanlukijalle, jos sää alkaa näyttää huonommalta (sateinen sää voi olla kohtalokas etenkin Sikajuoksussa).

Juhlan aikana nukutaan vain vähän. Hajakehällä asuvat tekevät bisnestä vuokraamalla asuntojaan pidempien matkojen päästä saapuneille susille. Metsästäjät hankkivat jälleen paikalle runsaasti ruokaa.

Päivät kuluvat leikkien parissa. Iltaisin taruntekijät kertovat tulien äärellä tarinoita ja muiden arvojen edustajat esittelevät taitojaan asemastaan kiinnostuneille nuoremmille susille. Myös kuutamouinnit meressä kuuluvat Vehreyden pitoihin. Nuoret naaraat tekevät yön aikana taikoja: kun narttu tökkää voikukalla nukkuvan ihastuksensa kuonoa, tulevat he myöhemmin solmimaan sidoksen. Aamulla tuoreet sulhasehdokkaat heräävät kirsut keltaisina.

Kaikkiin peleihin saa osallistua iästä tai portaasta riippumatta. On kuitenkin kirjoittamattomat säännöt siitä, mitkä kisat ja leikit sopivat millekin arvolle ja ikäryhmälle.

(vietetään peleissä 10.-17.1.)

Joka vuosi kaamosaikana Selkänikamien rajaamassa lahdessa kasvava tietty planktonlaji alkaa virtausten nostattaman ravinteikkaamman veden vuoksi lisääntymään ja hohtamaan turkoosia valoa.(1) Tämä vesisäihkyksi tai merituleksi kutsuttu valo on niin voimakasta, että se loistaa merenpinnan yläpuolelle. Ilmiön aikana koko lahti näyttää olevan ikään kuin utumaisen sinisävyisen tulen tai revontulien peitossa. Valo yltää valaisemaan myös lahtea reunustavat rannat ja kalliot himmeän turkoosiksi aina Kivirannoilta Jyrkkäkallioille. Ilmiö kestää viikon, ja tämän pituinen on myös Meritulen juhla.

Meritulen juhlan aikaan useat Rikkomaiden sudet saapuvat lahden ranta-alueille katsomaan kaunista näkyä. Eniten susia kerääntyy Sarastukseen, jonne etenkin ensimmäisen ja toisen portaan edustajat kokoontuvat. Varoitusriimua kantava susi ei kuitenkaan ole tervetullut Sarastukseen juhlan aikana. Metsästäjien työmäärä lisääntyy huomattavasti ennen Meritulen juhlaa, sillä he tuovat Sarastukseen runsaasti tuoretta lihaa tapahtuman ajaksi. Jokainen laumalainen saa turkin ja harjan väriin katsomatta aterioida näillä raadoilla.

Meritulen juhlassa osa etikettisäännöistä unohdetaan, eikä esimerkiksi kolmannen portaan jäsenen tarvitse totutun orjallisesti pokkuroida ylempiensä edessä. Hyvät käytöstavat tulee kuitenkin muistaa, sillä rettelöitsijät laitetaan kyllä nopeasti ruotuun. Valtuutetut toimivat järjestyksenvalvojina Sarastuksessa juhlan ajan.

Tulentekijät ja heidän kokelaansa sytyttävät näyttäviä merkkitulia kaikkille lahden rannoille Karkotusta lukuunottamatta. Myös Luhdassa sijaitsevan Raatohuoneen tuli sytytetään.
Näissä merkkitulissa käytetään ainoastaan kuivattuja ajopuita, jotka ovat ajautuneet mereltä. Ajopuihin imeytyneet metallisuolat saavat liekit palamaan sinisinä.

(vietetään peleissä aikavälillä 10.-20.9.)

Omenajuhlaa vietetään syksyllä Siirtymän aikana silloin, kun kypsät omenat ovat lojuneet jo tovin maassa. Kolmannen portaan susia alkaa tällöin kokoontumaan Jalometsään omenapuiden äärelle. Kun porukkaa katsotaan olevan tarpeeksi kasassa, aloitetaan Omenajuhla.

Sudet syövät käyneitä omenoita päästäkseen hilpeään mielentilaan. Hauskanpidon ja rellestyksen lomassa tapahtuu usein myös loukkaantumisia, kun juhlinta karkaa tassuista. Minkäänlaista valvontaa ei ole, joten väkivaltaisuutta esiintyy runsaasti etenkin Mahtisukujen välillä. Omenajuhlaa ei pidetä virallisena juhlana, eivätkä ylemmät portaat ota siihen osaa. Joskus satunnaisesti toisen portaan susi saattaa tulla mukaan juhlimaan, mutta jos hän yrittää tehdä asemastaan numeron, saa hän helposti köniinsä.

Omenat eivät ole muutenkaan suden suurinta herkkua, ja tyhjään mahaan kiskaistuna ne aiheuttavat helposti huonovointisuutta humalatilan lisäksi. Siitä huolimatta Omenajuhla on useille susille vuotuinen perinne, jota odotetaan suurella innolla.

Omenajuhla kestää muutaman päivän, minkä jälkeen Jalometsästä valuu ryytyneitä ja hiljaisia juhlijoita takaisin arkisten askareidensa ääreen. Mikä tapahtuu Omenajuhlassa, jää Omenajuhlaan. Hienona itseään pitävän suden kannattaa maineensa vuoksi olla turhaan kerskumatta Omenajuhlaan osallistumisestaan, sillä juhlaa pidetään vähänkään hienommissa piireissä hyvin paheksuttuna.