Luontonimi annetaan pennulle sudeksi tulemisessa,(2) ja se on suden kutsumanimi. Tällä nimellä sutta kutsutaan koko tämän loppuelämän ajan, vaikkakin muitakin kutsumanimiä ja/tai lempinimiä saa toki keksiä.

Luontonimi on sananmukaisesti luontoon (Sysijää, Paarma, Halla), luonteenpiirteeseen (Mielenmaltti, Kivikallo), tai suden ominaisuuteen viittaava (Nopsa, Haukankatse). Sanan tulee olla perusmuodossa.

Ensimmäinen asia pennun elämässä on tosinimen antaminen.(1)

Jokaisella asialla on tosinimensä, niin myös jokaisella sudella. Vaikka susi olisi kuullut Tosinimensä sanottavan ainoastaan vastasyntyneenä, muistaa hän sen silti selvästi.

Tosinimen tietää sen kantajan lisäksi vain Maaemo, suden emo ja/tai isä, sekä sidoksen kautta tämän kumppani. Joskus tosinimi kerrotaan toiselle sudelle myös äärimmäisen luottamuksen eleenä.

Aikaisemmin, kun taikuudet olivat vielä paremmin susien hallussa, tosinimi saatettiin kertoa useammallekkin sudelle. Näin pystyttiin pitäämään taikuuden avulla esimerkiksi yhteyttä toisiin susiin pitkienkin matkojen päästä.

Nykyisin tosinimiä varjellaan tarkasti, eikä niitä kerrota kenelle tahansa. Vaikkei toisen tosinimen tietävä susi osaisikaan lausua, sisältyy näihin nimiin silti ripaus taikuutta. Kun toinen henkilö lausuu suden tosinimen, herkistyy tosinimen kantaja nimen lausujan sanoille. Tätä voidaan käyttää joko hyvään tai pahaan. Jos tosinimen lausumisen yhteydessä kehotetaan nimen kantajaa esimerkiksi lähtemään metsälle, on kyseisen suden vaikea vastustaa kehotusta. Tappamaan tai itsemurhaan on toista sutta vaikeaa yllyttää tosinimen avulla, mutta tämäkään ei ole täysin mahdotonta.

Tosinimi ei saa sanana tarkoittaa mitään. Esimerkiksi Routa tai Tuuli eivät kelpaa tosinimiksi.