Alempiarvoisen suden tulee antaa tietä ylempiarvoiselleen. Hän pitää häntäänsä alempana kuin ylempiarvoinen susi, eikä luo häneen pitkiä katsekontakteja (jota pidetään haasteena tai uhitteluna). Alempiarvoinen susi ei myöskään ensimmäisenä puhuttele ylempää sutta. Hän teitittelee ylempäänsä, eikä muutenkaan käy puheiltaan liian tuttavalliseksi. Alempiarvoinen susi poistuu paikalta vasta, kun ylempi antaa siihen luvan tai poistuu itse.

Jos alempi susi oikeasti kunnioittaa ylempää sutta, hän voi osoittaa sen luomalla katseensa selkeästi maahan.

Ylempiarvoinen susi pitää häntänsä ylempänä kuin itseään alempi susi. Hän voi luoda alempiarvoiseen suteen pitkiäkin katsekontakteja, jotka ilmentävät hänen korkeampaa asemaansa. Ylempiarvoinen susi aloittaa keskustelun, sekä ohjaa keskustelun kulkua. Hän myös eleillään ja liikkeillään sallii alemmalle eri vapauksia; jos hän istuutuu, saa alempikin istua. Jos hän asettuu makaamaan, saa alempikin mennä makuulle. Alempi susi myös nousee seisomaan, jos ylempi tekee niin. Ylempi susi voi joko antaa tai evätä alemman suden poistumispyynnön, mutta hän voi myös ilman pyyntöäkin käskeä tuon tiehensä.

Kaksi eri portaisiin kuuluvaa sutta eivät tietenkään ikuisesti käyttäydy toistensa seurassa näin jäykästi. Kun ylemmän portaan susi tuntee voivansa olla avoimemmin alemman suden kanssa, hän sanoo tuolle: ''Luotan sinuun''. Tämän jälkeen kumpikin susi kohtelee toistaan samanarvoisesti vaikka paikalla olisi myös luottamuksen ulkopuolisia susia, eikä alemman siis tarvitse enää teititellä tai välttää katsekontaktia. Tässä vaiheessa katsekontakti ei ole enää uhkaus, ellei samalla paljasteta hampaita.
''En enää luota sinuun'' kumoaa tämän samanarvoisuuden, ja käyttäytymissäännöt astuvat jälleen voimaan.
Alempi ei missään tilanteessa voi ehdottaa luottamusta ylemmälle.

Yleensä oletetaan, että kahdella saman portaan sudella on jo valmiiksi välillään luottamus, minkä vuoksi he voivat käyttäytyä aivan normaalisti toistensa seurassa.

Myös lähisukulaisten välillä on automaattisesti luottamus portaaseen katsomatta. Tähän tulee kuitenkin poikkeus, jos esimerkiksi pentu on äpärä eikä tämä tunne isäänsä. Tällöin isällä ja pennulla ei ole luottamusta.

Oman tosinimen kertominen toiselle on äärimmäisen luottamuksen ele.

Suosio on samantapainen kuin luottamus, mutta siinä ei ole niinkään kyse ystävyydestä vaan ennemminkin hyödystä. Ylempiarvoinen susi voi antaa suosionsa alemmalle sudelle sanomalla ''Suosin sinua''. Suosio voidaan myös viedä samalla tavalla kuin luottamuskin, jos ylempi susi ei enää suosi alempaansa. Suosio eroaa luottamuksesta myös siinä määrin, että suosiossa olevan suden tulee yhä selvästi kunnioittaa suosijaansa (ellei ole samalla myös tämän luottamuksessa).

Suosiosta ylempi susi hyötyy siten, että hän saa sitä kautta näkyvyyttä omalle nimelleen sekä mahdollisia kannattajia suosimiensa susien kautta. Tämä voi auttaa sutta ylenemään entisestään sekä vakauttamaan hänen asemaansa vaikeampina aikoina, jolloin hänen paikkansa voisi muuten olla uhattuna.

Alempi susi hyötyy suosiosta saamalla ylemmän suojeluksen sekä oikeuden vedota tämän nimeen vaikeissa tilanteissa - ylempi siis ottaa vastuun suosimansa alemman suden teoista. Jos esimerkiksi kolmannen portaan susi on eliitin jäsenen suosiossa, voi tämä tulla ja mennä Ydinraunioilla miten huvittaa ilman, että Valtuutetuilla olisi määräämisvaltaa asian suhteen. Valtuutettujen tulee myös tässä tapauksessa osoittaa kunnioitusta sutta kohtaan, jonka suosija on heitä itseään ylempi.

Susi voi suosia montaa sutta kerrallaan, tai vastakkaisesti olla monen suden suosiossa. Toisen portaan susi voi samaan aikaan sekä suosia alempiaan että olla ylempiensä suosiossa.

Mitä arvovaltaisempien/useampien susien suosiossa on, sitä enemmän siitä hyötyy. Suosiossa oleminen voi auttaa kohoamaan myös hierarkiassa.

Suosiosta ei aina tarvitse kertoa, eikä välttämättä kannatakaan - siitä hyötyy enemmän, jos siihen vetoaa vain satunnaisissa tilanteissa. Eliitin suosiossa olevaa kolmannen portaan sutta siis voivat Valtuutetut käskyttää niin pitkään, kunnes suosittu kertoo näille suosiostaan.

Jos suden suosija on toisessa portaassa ja hän tapaa toisen portaan suden, ei heillä kuitenkaan automaattisesti ole luottamusta, toisin kuin varsinaisilla samassa portaassa olevilla susilla.Tässä tapauksessa myös varsinainen toisen portaan susi on suosittua ylempi.

Kun taas tavattu susi on alemmassa portaassa kuin suositun suosija, voi suosittu käskyttää yleempäänsä vetoamalla suosijaansa ja tämän etuun. (Ylempi susi ei kuitenkaan esimerkiksi teitittele alempaansa tai vältä katsekontaktia, sillä hän kunnioittaa alempansa suosijaa, ei tätä itseään.)

Suosiosta valehtelemen ja siitä kiinni jääminen johtaa varoitusriimuun. Toisesta kerrasta seurauksena on yleensä karkotus.
Jos epäilee sutta suosion valehtelemisesta, voi epäilijä mennä tarkistamaan asian väitetyltä suosijalta. Jos väitökset osoittautuvat valheiksi, tulee asia viedä eteenpäin yleensä eliitin kautta.

Myös suosiotaan väärin käyttäneet sudet pistetään merkille. Suosionsa varjolla huonosti käyttäytyvät sudet saavat helposti ylempiensä vihat niskoilleen. Myös tässä tapauksessa voi kuka tahansa susi mennä huonokäytöksisen suden suosijan luokse ja kertoa väärinkäytöksestä.

Huonokäytöksinen suosittu on aina suuri häpeä suosijalleen. Tästä syystä tällainen suosittu menettääkin hyvin nopeasti suosionsa.

Susi ei voi suosia omaa lähisukulaistaan (vanhemmat, puoliso, sisarukset ja jälkeläiset). Jos suden isä on esimerkiksi Ylivärjääjä, saa tuo osakseen kunnioitusta jo sillä, että kertoo olevansa tämän Ylivärjääjän jälkeläinen.

Sudelle tappaminen on luonnollinen, miltei jokapäiväinen asia, sillä susi on lihansyöjä. Toisen suden tappaminen ei ole mitenkään automaattisesti anteeksiantamaton teko. Lajikumppaninsa susi surmaa yleensä kunnianloukkauksen tai vakavan kiistan seurauksena, eikä siitä useinkaan aiheudu jälkipuintia.

Jos syy tappamiselle on kuitenkin vähäinen tai mitään syytä ei edes ole, saatetaan tekoon puuttua ja tappajaa rangaista. Jos teon kohde on ollut esimerkiksi tekijään nähden korkeammassa asemassa portaikossa, voidaan tappaja johtajan käskystä lähettää jopa Karkotukseen. Jos taas surmaaja on uhria korkea-arvoisempi, siitä harvemmin seuraa sanktioita.

Mahtisukujen välillä veritekoja ei useinkaan ohiteta pelkällä olankohautuksella, vaan ne aiheuttavat miltei poikkeuksetta jopa sukupolvia kestäviä verikostokierteitä.