Lumivuohia esiintyy Korpivuorien pohjoisimmissa osissa, missä vuortenhuiput ovat läpi vuoden lumen peitossa. Eläin on säkäkorkeudeltaan vain noin metrin, mutta raskastekoisuuden, terävien sarvien ja ankariin oloihin sopeutumisen vuoksi se on vaikea kaataa. Lumivuohi on laumaeläin.

Hirviä elää Korpivuorilla sekä Korvessa. Säkäkorkeudeltaan Rikkomailla tavattavat täysikasvuiset yksilöt ovat noin 2,5 metriä, ja joskus ne liikkuvat suurissakin laumoissa. Talvisin hirven kaataminen on helpompaa, koska hanki ei kanna hirveä. Tällöinkin hirveä joutuu silti väsyttämään pitkään, eikä metsästys ole helppoa.

Elinalueena valkohäntäpeuralla on Korpi. Säkäkorkeudeltaan sorkkaeläin on hieman yli metrin korkuinen. Harjaantunut metsästäjä saattaa saada kaadettua täysikasvuisen valkohäntäpeuran yksinkin. Valkohäntäpeura on laumaeläin.

Ahmoja tavataan pohjoisilla alueilla. Raadonsyöjinä niistä on susille haittaa lähinnä metsästysryhmien kaatamilla ruhoilla. Ahman kimppuun hyökkääminen voi silti olla virhe, sillä ne saattavat osoittautua erittäin ärhäköiksi.

Elävät suurimman osan vuodesta syvällä Korpivuorilla, mutta laskeutuvat loppukesästä Lohijoelle lohen perässä. Säkäkorkeus on 150 senttimetrin luokkaa, mutta painoa voi kertyä jopa tuhat kiloa. Käytännössä mahdoton kaataa. Kohtaamisissa väistävä osapuoli on aina susi. Kodiakinkarhu ei kuitenkaan hyökkää suden kimppuun ilman syytä.

Lohi nousee loppukesäisin ja syksyisin Lohijokeen kutemaan. Lohi on sudelle helppo ja ravitseva saalis, mutta siitä täytyy kilpailla kodiakinkarhun kanssa.

Paksusarvilammasta esiintyy Porttimaan lännenpuoleisilla vuorilla. Säkäkorkeudeltaan se on metrin luokkaa. Eläimen vankat sarvet ja tiivis villa vaikeuttavat kaatamista. Paksusarvilammas on laumaeläin.

Porttimaan tärkein riistaeläin. Pieni kanalintu, joka osaa lentää vain lyhyitä matkoja. Sitä voi olla vaikea erottaa ruohikosta.

Porttimaalla tavattava erittäin vaarallinen myrkkykäärme. Mustamamba saattaa kasvaa jopa kolmen metrin mittaiseksi. Käärme on hyvin aggressiivinen ja saattaa hyökätä ilman syytäkin. Hyökätessään se voi liikkua paljon sutta nopeammin.
Purema on sudelle aina tappava. Hermomyrkky halvaannuttaa uhrinsa. Aluksi puhekyky ja näkö heikkenevät, minkä jälkeen halvaus leviää koko ruumiiseen saaden lopulta kehon kouristelemaan. Uhri kuolee tukehtumalla, kun hengityselimet halvaantuvat. Kuolema seuraa puremasta tunnin sisällä.

Säältään metrin korkuiset vuorikauriit elävät Usvavuorilla. Ne ovat tottuneet liikkumaan rosoisilla vuorenrinteillä, ja ovat siksi vaikeaa saalista susille. Uroksen pitkät sarvet voivat kasvaa metrin mittaisiksi.

Täpläkauris elää Lehdossa ja Jalometsässä. Säkäkorkeudeltaan se on noin 80 cm. Täpläkauris on laumaeläin. Eläimen kaatamiseen riittää yksikin susi, kunhan ennen hyökkäystä pääsee tarpeeksi lähelle.

Villisikoja elää pääasiassa Jalometsässä, mutta niitä tavataan myös Lehdossa. Säkäkorkeudeltaan ne ovat 70-100 cm riippuen sukupuolesta. Villisiat liikkuvat yleensä useamman yksilön laumoissa. Karju on emakkoa kokoeronsa (saattaa kasvaa säkäkorkeudeltaan jopa 120senttiseksi) lisäksi myös paljon vaarallisempi, sillä ahdingossa se käy sumeilematta vastustajansa päälle. Terävät syöksyhampaat puhkovat helposti suden ihon. Villisian liha on rasvapitoisuutensa vuoksi haluttua herkkua.

Merimetsoja elää erityisesti Selkänikamilla, mutta ne pesivät myös Jyrkkäkallioiden rantajyrkänteillä. Pituudeltaan nämä merilinnut ovat noin 90 cm. Niitä on vaikea saada kiinni, ja pesimäaikaan merimetsot puolustavat hanakasti poikasiaan.

Tavataan kaikkialla muualla paitsi Karkotuksessa.