Kauan ennen susien tuloa alueita asuttivat ihmiset. Maaperä oli hedelmällinen, ja alueelle muodostui korkeakulttuuri. Ylihakkuiden ja liian tiheän viljelyn vuoksi osa metsistä muuttui lopullisesti hedelmättömäksi aroksi (Porttimaa). Sisällissotien ja liian pienien satojen vuoksi korkeakulttuuri hajosi, ja ihmiset joko kuolivat nälkään tai lähtivät etsimään asuinsijaa muilta seuduilta. Ihmisten kaupungit jäivät kuitenkin heidän jälkeensä rappeutumaan.

Monien vuosisatojen jälkeen kaukana sisämaassa eli susilauma, jonka keskuudessa oli samankaltaisia ongelmia kuin ihmisillä. Lauma oli liian suuri, eikä ruokaa riittänyt kaikille. Niinpä senhetkisen johtajan kilpailija, mustavalkoinen susiuros nimeltään Roihu, kokosi mukaansa noin kolmasosan lauman susista. Hän lupasi johdattaa heidät paremmille metsästysmaille. Pitkän ja kuluttavan matkan jälkeen sudet viimein ylittivät nykyisin Korpivuorina tunnetun vuoriston. Kuluttavasta matkasta selvinneet sudet häikäistyivät kaukana horisontissa siintävästä merestä, jota he eivät olleet ennen nähneet. Luvattu maa oli saavutettu.

Sudet ottivat alueet omikseen, ja joko tappoivat tai liittivät laumaansa silloin metsiä asuttaneet satunnaiset yksineläjäsudet.

Paljon aikaa kului, ja Roihun jälkeen valtaa pitivät vuoron perään hänen sukunsa jatkajat. Sudet oppivat kuuntelemaan Maaemoa ja tuntemaan monien asioiden tosinimiä. Taikuuden avulla he loivat itselleen Paratiisin. Susien kulttuuri kukoisti ja voi hyvin. Elämä oli harmonista yhteiseloa siihen asti, kunnes suvun kaksi veljestä, valkoinen Tuska ja musta Turma, aloittivat kiivaan valtataistelun. Kumpikaan ei suostunut antamaan periksi, ja molemmat olivat tasaväkisiä. Muu lauma kärsi paljon veljesten vihanpidosta. Paratiisi alkoi hiljalleen rappeutumaan, kun veljekset alkoivat puuttumaan myös lausumiseen, vaikkei heillä itsellään ollut siihen tietämystä. Koko taikuuskäsitys alkoi hämärtymään ja unohtumaan.(1)

Sortoa kesti miltei kymmenen vuotta, kunnes lauman heikenneistä riveistä kohosi esiin nuori mutta älykäs susinarttu Paju, joka ei ollut sukua Roihulle. Narttu sai vallan itselleen oveluudellaan, ja veljekset lähetettiin Karkotukseen. Taikuuskulttuuri oli kuitenkin miltei täysin hävitetty, ja monien asioiden tosinimet sekä riimut unohdettu.

Näistä ajoista on jo kulunut kauan, ja niiden muisto on himmentynyt. Veljesten toisiaan kohtaan tuntema katkeruus on kuitenkin säilynyt näiden sukuhaaroissa, joita on sittemmin alettu kutsumaan Mahtisuvuiksi. Vihanpito näiden sukujen välillä on täysin yksilökohtaista, mutta yleinen käytäntö on, että pennut kasvatetaan halveksimaan ja karttamaan vastakkaisen suvun edustajia. Väliin jäävät Mahtisukuihin kuulumattomat ns. ''verettömät'', jotka eivät yleensä ota kantaa kahden suvun erimielisyyksiin.

Pajun hallintokauden jälkeen myös Mahtisukuihin kuulumattomat ovat olleet aika-ajoin vallassa.