Kun Lausuja lausuu lajitosinimen, hän ei avaa ainoastaan yhtä väylää, vaan väylä aukeaa erikseen jokaiseen tämän lajin yksilöön - siispä väyliä on lukemattomia.

Muita väyliä selkeämpinä erottuvat joukosta ne väylät, joiden kohteet ovat lähempänä Lausujaa. Hyvin kaukaisten kohteiden väylät ovat heikkoja ja vaikeasti tavoitettavissa.
Lausujan on helpointa valita väylistä se, joka on voimallisin - siis jonka kohde on häntä itseään lähimpänä. Kun hän alkaa siirtää energiaansa tähän väylään, saa hän myös selville kohteen sijainnin. Tässä vaiheessa Lausuja ei enää aisti muita väyliä, vaan ainoastaan sen väylän, jonka hän on valinnut.

Taitava Lausuja pystyy myös jakamaan energiansa useaan väylään samanaikaisesti. Tällöin tulee kuitenkin muistaa, että energia jakautuu tasaisesti kaikkien valittujenväylien kesken ja lopputulos jokaisessa kohteessa erikseen on heikompi, kuin lausuttaessa vain yhteen kohteeseen. Lausuminen moneen kohteeseen on myös epävakaampaa ja vaikeammin hallittavaa, sillä energian lisäksi Lausujan tietoisuuskin jakautuu kohteiden kesken. Tämä voi olla vaarallista kokeneellekin Lausujalle.

Peilivaikutus

Kun Lausuja lausuu samaan aikaan useampaa kohdetta, on hänen tietoisuutensa jakautunut jokaiseen kohteeseen. Hän on siis tietoinen useammasta eläimestä samanaikaisesti. Tällöin kohteiden tuntemukset ja ominaisuudet saattavat helposti sekoittua keskenään Lausujan mielessä, eikä hän tiedä, mikä tunne on mistä kohteesta. Tätä tilannetta kutsutaan peilivaikutukseksi. Peilivaikutus on erittäin voimakas etenkin silloin, kun kohteet ovat hyvin lähellä toisiaan. Tällaisessa tilanteessa Lausujan on lähes mahdoton erottaa kohteiden tuntemuksia, ja lausuminen onkin parasta lopettaa ennen väylien katkeamista sen seurauksena, että Lausuja on menettänyt keskittymiskykynsä yrittäessään jäljittää tunnetiloja oikeisiin kohteisiin.