Aivan opetuksen alkuaikoina Lausuja vaatii kokelailtaan mielen ja ajatusten tiukkaa hallintaa. Tätä harjoitellaan mietiskely- ja meditaatioharjoituksilla, joiden pääkohtana on yrittää keskittää ajatuksensa vain yhteen pisteeseen. Lausuja myös lausuu kokelaitaan, jotta nämä tottuvat lausumiseen.

Kun koulutus etenee, saavat kokelaat ensikosketuksensa itse taikuuteen toimimalla opettajansa piirin jäseninä. Samalla he oppivat myös aistimaan väylät ja energiavirrat.

Yleensä opettaja ei kerro tosinimeään oppilailleen, vaan nämä kertovat tosinimensä toisilleen ja harjoittelevat taikuutta toisiinsa ja etenkin muihin eläimiin. Kun kokelas on oppinut tarvittavat riimut, hän alkaa opetella taikuutta itsenäisesti. Tässä vaiheessa hän myös päättää, mihin lausumisen alaan erikoistuu.

Opettaja kutsuu kokelaansa usein luokseen lausumisen avulla, jolloin tapahtuu yhteenveto kokelaiden kehityksestä.

Kun opettaja katsoo kokelaiden olevan täysin kykeneväisiä lausumiseen, ylenevät nämä Lausujiksi. Piiriasetelma säilyy yleensä tämänkin jälkeen, vaikka opettajalla ei enää olekaan kokelaisiinsa samanlaista valtaa kuin näiden kokelasaikana.

Lausuja on vastuussa kouluttamistaan Lausujista. Jos Lausuja käyttää toistuvasti kykyjään väärin, syytetään tästä hänen itsensä lisäksi myös hänen opettajaansa. Tämän vuoksi Lausujan tulee valita tarkkaan kokelaansa.

Kokelaita voi olla kerrallaan myös vain yksi. Tällöin opettajan ja kokelaan suhde on tiiviimpi ja läheisempi. Yleensä myös opettaja on kertonut tosinimensä kokelaalleen, jolloin opettaja pystyy paljon tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin kertomaan, mitä kokelaan tulee vielä harjoitella. Jos kokelas harjoittelee opettajaansa, pystyy opettaja halutessaan katkaisemaan väylän jos hän huomaa, ettei kaikki mene niin kuin pitää. Tätä etua ei ole silloin, kun kaksi kokelasta harjoittelee toisiinsa.