Riimujen sitomisella tarkoitetaan kahden tai useamman riimun yhtäaikaista käyttämistä. Jos esimerkiksi aisteihin erikoistunut Lausuja haluaa käyttää samaan aikaan sekä näön että kuulon riimua, piirtää hän ne pinnalle niin, että ne koskettavat toisiaan kuitenkaan kummankaan riimun muuttumatta tai rikkoutumatta. Tämän jälkeen Lausuja laskee tassunsa aivan tavalliseen tapaan riimujen päälle ja lausuu kohteen tosinimen.

Kun Lausujan tietoisuus on siirtynyt kohteeseen, aistii hän kohteestaan riimujen osoittamat tuntemukset - tässä tapauksessa hän siis näkee ja kuulee kaiken mitä kohdekin. Lausuja pystyy vaikuttamaan kohteeseen kaikkien sitomiensa riimujen ominaisuuksien mukaisesti.

Riimujen merkityksistä riippuen niiden käyttäminen voi olla joko samanaikaista tai eriaikaista. Näkö- ja kuuloriimua voi aivan hyvin käyttää yhtä aikaa, sillä niiden merkitykset eivät kumoa toisiaan.

Kuitenkin esimerkiksi euforia ja dysforia kumoavat toisensa. Riimut voidaan sitoa, mutta Lausuja ei voi käyttää niitä yhtäaikaisesti kohteessa, vaan hänen tulee vuorotella. Jos tällaisia toistensa kumoavia riimuja yritetään käyttää sidottuna yhtäaikaisesti, kumoavat ne toisensa joko osittain tai kokonaan. Jos Lausuja on parempi euforiassa kuin dysforiassa, kokee kohde euforiaa. Tosin dysforian yhtäaikainen käyttö vaimentaa sen tehoa.

Riimujen sitominen on hyvin yleistä, eikä se vie juurikaan enempää energiaa kuin yhden riimun käyttäminen. Kuten kaikki muukin lausumisessa, tulee kuitenkin myös riimujen sitomista harjoitella. Aina kun Lausuja sitoo jonkin sellaisen riimun jota ei ole aiemmin sitonut, on lausuminen hänelle aluksi vaikeampaa. Hänen tulee löytää oikea tasapaino riimujen välillä, jotta lausuminen olisi sulavaa ja luontevaa.